Elämässä tulee hetkiä jolloin nipistät itseäsi ihan vain varmistaaksesi että olet hereillä ja että tämä hetki on totta. Niin minulle kävi aivan hiljattain. Ja kyllä, tähän liittyy mies.

 Ja mikä mies! Oletko koskaan ihaillut jotakin ehkä ”saavuttamatonta” ihmistä uskaltamatta edes toivoa että saisit viettää hänen kanssaan aikaa ihan vain kahdestaan. Tarkoitan että jos esimerkiksi luet jonkun kirjailijan kirjoja ja kirjoituksia ja pidät niistä yli kaiken. Ostat tai ainakin kerran luet kaiken hänen tuotantonsa. Käyt häntä kuuntelemassa luennoilla ja onnistut vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan. Kiinnostut yhä enemmän hänen ajatusmaailmastaan. Hänen persoonastaan. Ajattelet kuinka upeaa olisi viettää aikaa tuon ihmisen kanssa. Tutustua ihmiseen kirjailija-minän takana. Hän voi olla taiteilija, elämäntapa-guru tai ammatti- ihminen jota ihailet. Tarkoitan siis tuolla tavalla ”saavuttamaton”, haave, unelma.

No, mutta haaveillaan. Seuraat siis hänen elämäänsä kaukaa, lehdistä, tv:stä, somesta. Fanaattisesti tai ei, mutta kuitenkin niin, että mm. hänen nimensä lehdessä herättää mielenkiintosi. Vuosien mittaan pääset juttelemaan hänen kanssaan usein ja pian hän jo tunnistaa sinut muun ihmismassan joukosta, muistaa nimesi. Eikö ole upeaa? Tervehtiä häntä ihmisten joukosta ja huomata kuinka hän tunnistaa sinut, moikkaa takaisin. Jutella hänen kanssaan leppoisasti ihmisten odottaessa vuoroaan, nimikirjoitustaan.

Haaveillaanko vielä vähän? Näet hänet harvoin, mutta aina kun hänet tapaat, keskustelunne ovat mielenkiintoisia, luontevia ja kaikin puolin mukavia. Aikaa kuuluu. Halaatte aina tavatessanne. Vaihdatte jo henkilökohtaisia kuulumisia eikä vain hänen työhönsä liittyviä asioita. Uskaltaisitko jo sanoa että ystävystytte. Naamakirjassa olette kamuja ja kuulumisien vaihto on näin tiheämpää. Kiinnostut hänestä nyt vielä enemmän kuin aiemmin, sillä olet ihastunut hänen työ-persoonansa lisäksi hänen oikeaan persoonaansa. Vieläkin hän on unelma, haave. Vaikka olette jo saaneet keskustella ihmisten keskellä kahdestaan, haaveilet siitä millaista olisi kahdenkeskinen aika hänen kanssaan. Ajan kanssa, ilman keskeytyksiä, ilman pakkoa lähteä minnekään. Tyydyt kuitenkin nauttimaan hänen tuotannostaan, keskusteluista hänen kanssaan ja siitä tiedosta että voit kutsua häntä vähintäänkin tuttavaksesi, ellei todella jopa ystäväksesi. Sillä keskustelettehan asioista joista puhutaan ystäville, ei ventovieraille. Syvällisiä ja arkisia asioita perheestä,  pettymyksistä, iloista, suruista, haaveista ja arjen touhuista. Kaikesta. Tyydyt tähän, koska et uskalla edes toivoa että hän ajattelisi sinusta muutoin kuin ystävänä. Ja kuitenkin toivot. Unelmasi on jo toteutunut. Tunnet hänet. Miten upeaa on tuntea ihania, monipuolisia ihmisiä, lahjakkaita ihmisiä, ihmisiä joita arvostat ihmisenä. Ja miten upeaa on tuntea juuri hänet. Ja haluat oppia tuntemaan hänet yhä paremmin.

Uskaltaisitko haaveilla vielä lisää? Uniisi hiipii romanttisia kohtauksia hänestä. Nautit huvittuneena niistä ja samalla kieltäydyt haikailemasta moisen perään. Ja kuitenkin haikailet. Hänen työnsä on tuomassa hänet aivan koti-kulmillesi. Olet kutsunut hänet jo vuosia sitten luoksesi, kun hän työmatkoillaan eksyy naapurustoosi. No, nyt rohkaistut ja toistat kutsusi. Säikähdät rohkeuttasi. Odotat kohteliasta tyrmäystä. Hän vastaakin olevansa kiinnostunut, harkitsevansa asiaa. Nyt mahanpohjasi jo heitti kuperkeikan. Hän siis oikeasti harkitsee luoksesi tulemista. Päivä vierähtää. Keskustelette reittivalinnoista, yöpymis-vaihtoehdoista, mahdollisesta päivän ”ohjelmasta”. Viestittelette. Kiusoittelette. Päiviä kuluu. Olet jo nyt onnesi kukkuloilla. Haaveesi ovat jo ylittyneet. Epäusko hiipii ajatuksiin. Ehkä hän kohta kieltäytyy kutsusta. Tai herään varmaan kohta. Kiusoittelu on jo flirttailua. Kipinöinti ja hyvänolontunne on jo vallannut koko kehosi. Sitten, hän ilmoittaa ottavansa kutsun vastaan. Oikeasti!? Mietit voiko tämä olla totta? Viestittelette tiheämpään, vaihdatte viimein puhelinnumeroita. Viestittelette lisää, jälleen myöhään yöhön. Hänkin sanoo jännittävänsä tapaamistanne. Hän tarkistaa osoitteesi. Viimein hän laittaa viestin että on lähtenyt ajamaan luoksesi. Juuri kun hän on kääntymässä kadulle millä asut, vaistoat hänen läheisyytensä. Katsot ikkunasta ja näet että se todellakin on hän. Hän laskee asuntojen ovia löytääkseen ovesi. Menet häntä porraskäytävään vastaan. Hymyilette. Tervehditte. Halaatte. Toivotat hänet tervetulleeksi kotiisi. Ja todellisuus ylittää kaiken mitä olet koskaan uskaltanut edes haaveilla. - Hän on luonasi kokonaisen uskomattoman vuorokauden.

Haaveilu sikseen. Eihän tällaista tapahdu tällaiselle tavalliselle ihmiselle kuin elokuvissa ja hömppä-romaaneissa.

 Ja minun elämässäni.