Ihan kaikki ottaa aivoon. Liian äänekäs naapuri, esimiehen kannustavaksi tarkoitettu lause, tyttären kotitöiden tekemättömyys, asiakkaan kysymys, toiminnan hitaus, oma hitaus, liian nopea tahti, tuulenpuuska, tankin huomiovalo, liian kirkas mainoskyltti, unohdetut eväät, finnit, laiskotus, herkuttelu, omat läskit. Ärsyyntyminen on kokoajan niin pinnassa että melkein luon valokaaria. Oikeasti, kuinka voi kaikki vituttaa ihmistä, joka on yleensä niin kovin positiivinen. Tai yrittää olla.  Vaikka kuinka yritän hillitä itseni, huomaan vastaavani kuin ärähtäen työkaverille. Kulmat kurtussa otan vastaan asiakkaan. Vastaan kaverin vitsiin vittuilemalla. Olen aivan kamala narttu.

Mietin tässä, olenko ollut aiemmin tällainen monsuunimonsteri. Mielestäni en. Tässä kuun vaiheessa olen huomannut herkuttelevani kyllä enemmän ja ehkä hieman suorasukaisempikin olen saattanut olla. Mutta että tällainen pirun riivaama narttu!? En kai? Ai kamala jos olenkin ja nyt vasta tiedostan sen. Voiko ihminen oikeasti olla PMS-oireissaan kuin joku Hulk tai Hyde joka muuttuu täydelliseksi hirviöksi ihan vaan hormonien vuoksi. Ymmärrän miksi aikoinaan noitavainoissa niin paljon naisia tapettiin. Minäkin epäilen itseäni pirun riivaamaksi. Ja varmaan olisin lentänyt jos joku olisi luudan antanut. Ja nyt ymmärrän todellakin Noitavasaran. Senhän miehet kirjoitti kostoksi meille hormonihirviöille. Ja ihan oikeutetusti. No, ei oikeasti naurun asia tuo kyseinen teos, mutta silti.

Onkos tämä nyt luvallista? Voinko oikeasti käyttäytyä epäsosiaalisesti ja tylysti vain koska hormonit kiristää pinnaa, alavatsaa särkee ja jalkoväli vuotaa? Voinko tiuskia ja tuhahdella naama norsun nutturalla? Mä ainakin joudun tankata jotain kamomilla-teetä tai muita yrttejä seuraavaa koitosta varten. Eihän näin voi jatkua. No katsellaan kuukauden päästä…