Pakko minunkin on tähän jotain sanoa vaikka hektisin keskustelu on onneksi laantunut sukellusveneiden, taulujen ja rommipullojen tieltä.

Viimeaikaiset uutiset pakottavat ajattelemaan omaa kantaani asioihin. Rasismi? Pakolaisvastaisuus? Väkivalta? Äkkiseltään sanoisin että helppo juttu, vastustan noita kaikkia. Mutta…

Kuinka ajatella asioista kun pienen Suomen sisällä ääri- … mihinkään kääntyneitä lähtee taisteluun heidän pyhään sotaansa, joka länsimaalaisessa yhteiskunnassa nähdään aivan turhana ja primitiivisenä verenvuodatuksena?

Kuinka ymmärtää sitä silmitöntä väkivaltaa jota nuoriso-jengi kylvää ympärilleen pelkurimaisesti hakaten lapsia ja heikompiaan pääkaupunkiseudulla. Kuinka olla pelkäämättä kun kotinurkillasi maahanmuuttaja-taustaiset miehet tekevät ryöstön aamuyöstä? Kuinka olla ymmärtäväinen vähemmistö-kulttuuria kohtaan kun viaton mies puukotetaan kadulle keskellä päivää?

Pidän jokaisen ihmisen oikeutena uskoa tai olla uskomatta mihinkään jumalaan tai jumaluuteen. Mielestäni kaikki uskonnot on hyvä asia niin kauan kuin sillä tai sen varjolla ei satuteta ketään. Millään lailla. Eräs viisas mies sanoi kerran että Jeesus on niin kuin Joulupukki. Joka haluaa uskoa, uskoo. -Niin. Se on ihmisen luonto, uskoa johonkin meitä suurempaan mahtiin. Ja mikä mahti kenellekin sopii, niin sitten sopii. Annetaan kaikkien pitää oma kantansa tai muuttaa kantaansa, kunhan ei satuteta ketään.

Väreistä olen aina pitänyt. Itse olen mielestäni aivan liian valkoinen ja rusketunkin huonosti. Silmänympärykseni taas ovat turhankin tummat. En ole koskaan ymmärtänyt rasismia. Miksi joku väri tekisi kenestäkään paremman tai huonomman. Arvostan suomalaisuuttani mutta juurieni vuoksi, en ihonvärini. Ja kyllä me kaikki ollaan DNA:ltamme niin hyvin sekoitettu kymmenien tuhansien vuosien ajan, ja jo parin tuhannen viimevuoden ajan, että mielestäni turhaa on vannoa jonkun rodun nimeen. Oletko varma ettei DNAstasi löydy yllätyksiä. Onhan tutkimuksien mukaan nykyihmisen DNAsta löydetty neandertalinihmisen DNAta. Ja jos uskonnollisesti ajatellaan, kuka tietää minkä värisiä Aatami ja Eeva olivat? Ensimmäiset suomalaisetkin saapuivat tänne kuka mistäkin ilman suunnasta, suurelta osin Balttiasta. Saksalaisetkin täällä kävivät ja siemenensä kylvivät. Kyllä arvostan todella suomalaisuuttani ja rakastan sitä kuinka pieneen maahan mahtuu niin monta heimoa jotka erotamme nykyään melkeinpä vain murteista. Mutta heimolaisuutta yhtä kaikki. Ei tänne kukaan ole sienen lailla maasta putkahtanut. Edes Pohjalaiset. Ja älköön nyt kukaan loukkaantuko, heitän tässä vain ajatelmiani ilmoille. Mietittävää..

Tunnen useita maahanmuuttajia. Olen ystävystynytkin heidän kanssaan. Heitäkin, kuten meitä synty-suomalaisia, on moneen junaan. Toiset ovat täällä oikeasti tekemässä töitä saadakseen paremman elämänlaadun kuin he olisivat kotimaassaan koskaan saaneet. Mielestäni työmoraali on ollut heillä jopa parempi kuin ikäisillään suomalaisilla. Mutta nämä toiset ovat sitten käyttämässä enemmän tai vähemmän rikollisesti hyväkseen yhteiskuntaamme. Tunnen myös romaneja. Ihan palkkatyössä käyviä. Heitäkin on yhtälailla moneen junaan, kuten meitäkin. Heidän heimolaisuutensa vielä näkyy muussakin kuin puheessa toisin kuin meillä. Ovatko he sittenkään niin erilaisia kuin me?

Jos me suomalaiset ajatellaan itsestämme parempana, niin miettisin uudelleen. Minä ainakin olen kuullut, lukenut ja kohdannut liian paljon suomalaisten perheväkivaltaa, lasten pahoinpitelyä ja turmelemisesta. Mistä johtuu tunteettomuus läheisiin ja sukulaisiin. Missä mennään vikaan että toistuvasti satutetaan ihmisiä, joiden kanssa ollaan päivittäin tekemisissä? Jopa omaa perhettä. Tähän tilanteeseen ei Suomen sosiaalitoimi ylikuormitettuna pääse halutessaankaan aina puuttumaan, ennen kuin on myöhäistä. Muutoksen on lähdettävä omasta käytöksestä, asenteesta ja arvoista.

Rikollisuus, huonot käytöstavat ja väkivalta ei ole mitenkään sidoksissa pelkästään johonkin ihmisryhmään. Kyllä näitä löytyy ihan joka uskonto-, rotu-, kansalaisuus-, sukupuoli- ja ikä- ja koko-ryhmistä. Ja ratkaisuja ja kovaa työtä olisi tehtävä sekä muun rikollisuuden että väkivallan vähentämiseksi. Hyvien tapojen ja käsitteiden: oikea ja väärä opettaminen lapsille on jo hyvä alku, mutta vain alku. Ja meidän aikuisten kohdalla asioiden tärkeysjärjestyksen uudelleen järjestely ja arvojärjestyksen ravistelu olisi paikallaan.