Olen toista vuotta sitten eronnut. Nyt voin sanoa että pitkäaikainen, työläs parisuhde tuli tiensä päähän. Kun olin tarpeeksi kasvanut ihmisenä, oli päätös vihdoin helppo ja uskalsin tarttua toimeen. Alkoi uusi elämä ja eheytyminen. En ole vielä täysin ehjä, mutta paljon paremmin kasassa kuin vuosiin. Olin jossain vaiheessa hukannut itseni. En enää muistanut miten olla minä. Olin korvannut minuuteni muiden toiveiden ja oletusten mukaiseksi. Olin oppinut elämään toisten elämän kautta. Nyt yhä etsin itseäni, mutta en epätoivoisesti, enää. Tiedän, että hiljalleen löydän itseni hukattu pala palalta. Ja aion yllättää itseni, löytämällä aivan uusia puolia itsestäni. Olen jo löytänyt valtavasti enemmän rohkeutta, iloa ja oivallusta kuin olin uskonut kadottaneenikaan.

Kuinka sitten eheytyä, yksin vaiko kaksin? Itse olen yksin, vielä ainakin. En ole löytänyt ketään vierelleni minua eheyttämään, enkä kyllä ole ketään etsinytkään. Tuttavapiirissäni löytyy eronneita useita ja osa heistä on valinnut toisen tien. Tai tiedä nyt sitä ovatko he mitään valinneet, sillä sydämen asioilla tuntuu olevat paljon ristiriitoja järjen kanssa. Minä en olisi kyennyt vaihtamaan lennosta. Siis parisuhteesta toiseen. Tai mitäs minä vannomaan. En nyt vain vaihtanut. Oli aika jolloin olisin voinut vaihtaakin, mutta onneksi pääsin siitä yli. En usko että olisin kyennyt eheytymään yhtä hyvin jos tuo ”välietappi” olisi jatkunut. Siirryin siis sinkuksi ja pidän siitä. Haluan ensin tutustua itseeni, elää itseni kanssa ja ehkä jopa oppia rakastamaan itseäni, ennen kuin uskon pystyväni rakastamaan ketään toista. Haastavaksi tämä yksinolo kyllä käy kun lähipiirissä aletaan jo olla minusta huolissaan. - Enkö jo hommaa ketään?  -Et pian huoli ketään.

 Onko oikeasti minun löydettävä itselleni mies vain sen vuoksi että minun pitää? Etten tulisi liian rantuksi tai itsekkääksi. –Eikö parisuhdeasioissa pidäkin olla ranttu, valikoiva? En minä halua aloittaa suhdetta jonkun kanssa vain sen vuoksi että olen ollut sinkkuna niin kauan. En halua vain kelpuuttaa jotakuta olemaan parisuhteessa kanssani vain sen vuoksi että kun en nyt parempaakaan löytänyt. – Sen vuoksi minä juuri erosin! En halunnut olla parisuhteessa vain koska meidän oletettiin olevan onnelliset. En kestänyt enää tyytyä parisuhteeseen mistä puuttui kokoajan jotain. Olin kyllästynyt salaa toivomaan jotain parempaa, tyydyttävämpää, antoisampaa. Olin kyllästynyt tyytymään siihen että tunsin aina olevani kakkos-sijalla. En koskaan se ensimmäinen valinta. Mutta olin itselleni se ensimmäinen valinta. Halusin olla itseni kanssa. Halusin löytää itseni. Siksi tein itsekkään valinnan ja lopetin avioliittomme. Nyt olemme paremmissa väleissä kuin pitkään aikaan. Ex-miehelläni on jo naisystävä ja hän tuntuu olevan muutenkin tasapainoisempi ja tyytyväisempi kuin aikoihin.

 Haluan toki löytää rinnalleni jonkun ihanan ihmisen joka antaa minun olla minä ja rakastaa minua silti. En tiedä kykenenkö itse enää rakkauteen, mutta toivon niin. Tämä arpinen sydän voi olla niin paksukuorinen että tarvitaan varsinainen ihmemies että sinne vielä pääsee. Katsellaan ajan myötä löytyisikö jostain mulle oma macgaeveri.